Tein roadtripin. Yksin. Koska mä voin. Pakkasin kaiken mahdollisen mukaani, huomasin, että auton peräkontissa oli lisäksi kaikkea mahdotonta, mm. pölynimuri, jota en ajatellut kyllä tarvitsevani matkalla. En malttanut tyhjentää konttia, hyppäsin autoon, pysähtelin satunnaisilla huoltoasemilla mulkoilemassa lippalakkisia vanhoja miehiä näkyleipäkahvikuppiensa ääressä. Kuuntelin radiota. Aina välillä taajuus katosi, ja päädyin rullaamaan satunnaisesti löytyneeltä kanavalta toiselle.
Sitä tehdessäni harrastin radioennustamista. Näin sellaisesta esimerkin taannoin 21 tapaa pilata avioliitto -elokuvassa. Tai joku semmoinen se oli. Ajattelin jotain asiaa, ja seuraava kappale, jonka kuulin, oli vastaus muotoilemaani usein melko laveaan kysymykseen.
"Mitenkähän asiat etenisivät, jos tapaisin herra C:n, joka on pyörinyt mielessäni viime aikoina?" Vastaus: Nick Cave + Kylie Minogue, Where the wild roses grow. Mitenkähän tuon tulkitsisi?
Musiikin kuunteleminen oli hauskaa. Lauloin mukana, kiljuin ja raivosin rattia puristaen ja itkaisinkin vähän. Kuulin paljon uusia biisejä.
Etsin paria niistä äsken youtubesta. Löysin samalla tämän allaolevan, ja näissä mietteissä aion lähteä viikon päästä firman pikkujouluihin näyttämään nuoremmille mallia siitä, miten laitetaan jalalla koreasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti