Roadtrippini toimi toivottavasti jonkinlaisena vedenjakajana hallitsemattoman kaaoksen ja orastavan struktuurin välillä. On ihan mukavaa olla silloin tällöin hunningolla mutta siitä ei saa tulla jatkuva asiaintila. Muutkin ihmiset jaksavat huolehtia itsestään, käydä kävelyillä ja syödä oikeaa ruokaa, pestä pyykkä ja pedata sänkynsä, miksen sitten minä. Ei minulla ole erityisiä erivapauksia, eihän?
Tai siis olenhan minä toki vapaa kuin taivaan lintu, leveäpyrstökihu tai eskimosirri tai sen semmoinen. Eri asia on, onko vapauttaan järkevä käyttää siihen, ettei käy kävelyillä, syö ruokaa, pese pyykkiä tai petaa sänkyänsä. Sängyn petaamisella ei ehkä niin väliä, mutta liikunta ja ruoka auttaisivat minua nukkumaan paremmin siinä sängyssä.
Joku päivä voisin taas naksauttaa robottipölynimurinkin päälle. Se vasta olisikin tarmokasta!
Kiehautin pussillisen tortellinoja ja söin 6 kpl Lidlin tuorepeston kanssa. Ateria, jossa lautasellani oli jotain vihreää.
Seuraavalla kerralla voisin lisätä vaikeusastetta, ja yrittää syödä aterian keittiön pöydän ääressä.
Joulu lähestyy. Tulossa on monta mukavaa hippaloa, tapaamista, kulttuuriakin. Tanssimista. Tänään tangoa, suunnittelin koska harrastukset ovat ihmiselle hyvästä. Leipomista tyttärien kanssa. Leivomme ämpärillisen lusikkaleipiä, koska se on ajatuksena mukava. Vähän kuin ämpärillinen sangriaakin. Ostin kesällä ison kauniin ämpärin ihan vain tällaisia tarkoituksia varten.
Odotan joulukinkun paistoa ja riisipuuron keittämistä.
Muuten olen ollut niin sangen surkea ruuanlaittaja - pettymystä ja epäkeskoa suoritusta toisensa perään - että ajattelin antaa itselleni vapautuksen moisista rooleista lähivuosien ajalle. Ei minun tarvitse. Samalla tapaa, kuin olen loistava musiikin kuuntelija enkä lainkaan muusikko, voisin keskittyä syömään muiden tekemiä ruokia.
Viime viikolla katselin hämmentyneenä Diivan luona valokuvia, joissa vuosi toisensa jälkeen olen leiponut hienoja syntymäpäiväkakkuja ja muita outouksia. Olinko se minä, kaikki nuo vuodet? Ihminen muuttuu, ei ole pakko säilyä samana koko ikänsä.
Robottipölynimuri on ihan kiva, mutta kun aina pitää siivota ennenkuin sen voi laittaa meneen, mutten se on kiinni ensimmäisessä lattiallalojuvassa asiassa. Sukkamytyssä tai leggingseissä tai aamutossussa.
VastaaPoista*muuten
PoistaJoo. Meillä on työnjako - Skynet imuroi, mitä minä inhoan ja saman ajan minä siivoilen muuten. Tuntuu reilulta kun ei tarvi siivota yksin.
PoistaOnpa kiva kun kirjoitat taas useammin.
VastaaPoistaKiitos. Kun on myllerryksiä elämässä, kuten ero, tuntuu viisaalta olla avautumatta ihan kaikesta koko ajan semijulkisesti, mutta eiköhän tämä tästä taas lähde.
PoistaTango kuulostaa täydelliseltä tekemiseltä. Ja leipominen tyttärien kanssa.
VastaaPoistaMä tilasin lanttukukon opetusajan äidiltäni, vaikka tiedän, että muiden tekemänä se on varmasti parempaa :)