Saara Aallon haukkuminen on epämuodikasta ja epäisänmaallista. Saanko silti sanoa pari sanaa Ylen UMK-finaalista? Ja suomalaisten oudosta suhteesta Euroviisuihin?
Haluaisin nyt jotenkin ovelasti välttää sen, että kuulostaisin pienimieliseltä ynseilijältä, joka tykkää lytätä Saaraa siksi, että Saaran tapa olla oma itsensä ei vastaa ynseilijän käsitystä aitoudesta, tyylistä tai tunteiden välittämisestä. En taida onnnistua, joten olkoon, olen sitten ynseilijä. Saaralla on vahva ääni ja tekniikka hallussa ja hän on kova tekemään töitä. Hän ei edusta musiikkisuuntausta, joka kiinnostaisi minua erityisesti, joten ihan sama minkälaista musiikkia hän tekee. Mutta Euroviisut! Ne ovat minun juttuni! Olen melko hetero, mutta silti, saan minäkin olla fanaattinen euroviisufani.
Koko UMK-finaali näyttää jotenkin halvalta. Sama palaute koskee koko ohjelman tuotantoa, lavastusta, koreografioita, asuja, grafiikoita. More is more -periaate ei vain toimi tällälailla. Jos haluaa tehdä jotain isoa ja näyttävää ja mahtipontista, kannattaisi ensin kehittää ihan oma näkemys siitä mitä haluaa tehdä, eikä vain matkia muita. Tai jos matkii, kannattaisi matkia jotain tyylikästä. Tuo homma näyttää nyt aika paljon jonkun puolalaisen Lady Gagan konsertin parodialta, vähän kuin katsoisi jotain Zoolander-tyyppistä myötähäpäeää tuottavaa mutta vähän huolimattomasti käsikirjoitettua elokuvaa. Kohokohtana se, kestääkö Saaran ääni myös pää alaspäin laulamisen. Nolottaa.
Herranjumala, nyt tulivat Catcatit lavalle. Katson tuota siis paraikaa. Tämä on kyllä toistaiseksi laadukkain kohta koko prokkiksessa.
Vuosi toisensa jälkeen Suomi lähettää Euroviisuihin minun mielestäni nippanappa väärän valinnan. Meillä on useinkin ihan hyviä vaihtoehtoja, ja jos esittäisiin kysymys "mistä näistä pidät eniten", luulen, että raati tai äänestäjät valitsisivat jotain ihan muuta, kuin mitä he antavat vastaukseksi kysymykseen "mikähän näistä pärjäisi Euroviisuissa".
Minua ei yhtään huolestuta, pärjäämmekö me. Ihan hyvin olemme selvinneet elämästä Euroviisuissa pärjäämättäkin. Eikä minua huoleta jos sinne mennään huonolla biisillä. Mutta se minua ärsyttää, jos sinne mennään biisillä, joka on hajuton, mauton matkinto, jonka takaa ei löydy muuta tunnetta tai näkemystä kuin "mä olen aina halunnut päästä Euroviisuihin ja käyttää tosi paljon glitteriä ja mä yritän tosi paljon erottua mutta sillai samallalailla kuin muutkin".
Tänä vuonna minua ei sentään huolettanut, että valittaisiin väärä kappale. Ne kolme eivät eronneet toisistaan laadullisesti.
Minulla on ollut rentouttava viikonloppu. Päässäni on ollut tilaa olla hauskaa. Olen nauranut, tanssinut, juonut muutakin kuin sivistyneesti viintä ja kohtuullisesti bitter-tyyppistä olutta. Pelannut pasianssia viidellä pakalla yhtä aikaa, joista yksi pakka oli Uno-pelikortit ja yksi pakka sellainen tsekkiläinen hassu pakka, jossa ei ole tavallisia numeroita. Sellainen pasianssi kestää kauemmin, kuin mitä normaalisti on kohtuullista käyttää elinajastaan pasianssinpeluuseen, mutta olen ollut iloisen kohtuuton. Tänään luulin saavani seuraa, ja pelottelin äristen ja imuria heristellen villakoirat huoneiden kauimmaisiin nurkkiin. Ei saanutkaan, mutta sekään ei huoleta minua.
Ehkä ensi viikolla olen taas järkevämpi ja strukturoidumpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti