torstai 12. tammikuuta 2017

Ja matematiikkaan ihan pienin varauksin.

Olen vähemmän solmussa kuin ennen. Olen kyllä kyllästynyt, vittuuntunut, ynseä, ajoittain kyyninen, ja tunnistan myös masennuksen oireita itsessäni, mutta kaiken kaikkiaan olen sitä kaikkea ihan vain suoraan, en kiertäen tai itseäni siitä syyllistäen. En edes aina paljoa mieti miksi asiat ovat niin kuin ovat. Jotkin niistä hyvin, jotkin huonosti, ja minä seisoa tökötän jaloillani kaiken tämän keskellä. Kutsun tätä edistykseksi, paremman puutteessa.

Talvi siis jatkuu. Autooni ilmestyi vähintään parinsadan euron remontin kokoinen vika. Sen siitä saa, kun taas käytin tuota pari viikkoa talvikeleillä. Ei se ole talviauto.

Ulkona on liukasta ja pimeää. Olen toipunut flunssasta, mutten ole joulukuun alun jälkeen ulkoillut päivänvalossa. Olen aloittanut jälleen tanssin, mutta aikataulusyistä hieman maltillisemmin kuin aiemmin. Ehkä ihan hyvä niin.

Saatoin tanssia vanhalle miehelle rytmihäiriön. Toivottavasti hän vielä tulee tunneille.

Osaan olla hieman aiempaa rennompi Valssimiehen seurassa. Aikataulusyistä näen häntä nykyään vähemmän, kuin mitä luontaisesti pyrkisin näkemään, vaikka tavoitteeni onkin harjoittaa parisuhdetta, jossa minulla on myös omaa aikaa, ihan yksin, kaappeja siivoten. Sitten kun hän harvinaisesti on samassa tilassa kanssani, olen siitä peittelemättömän iloinen, ja suhtaudun häneen suopeasti. Luulen, että hän on hieman hämmentynyt tästä, koska se on minulle epäluonteenomaista. Tyypillisesti kun olen hurmaava varsin agressiivisella ja vastahakoisella tavalla. Toivottavasti en menetä kiehtovuuttani.

Kirjeystäväni hr. Zalando lähestyy minua, välillisenä puhemiehenään Matkahuolto. Olen tilannut jotain, mutten oikeastaan muista mitä. Ehkä jonkin jakun tai neuleen? Toivottavasti haluan palauttaa sen. Taidan lähteä ulos, liukkauden ja bootsinvarsien sisään kimmahtelevien sepelinpalojen joukkoon. Ehkä pieni iltakävely K-kaupistuneeseen Siwaan tuo minusta esiin muitakin puolia, kuin tämän myrkynkatkuisen vanhenevan naisen, joka haluaisi vain syödä pekonia kinuskikastikkeella, katsoa miljoona kiloa Downton Abbeyn uusintoja ja kuunnella muiden valitsemaa musiikkia.








1 kommentti: