lauantai 2. huhtikuuta 2016

Whiskey in a jar.

Tohtoroin itseäni, diagnosoin akuutin vitutuksen, oireina patologinen märehtiminen ja lateraalinen sydämistyminen. Kirjoitin sairauslomatodistukseen viikonlopun verran hallittua holtittomuutta ja reseptiksi alkoholia.

Löysin mukavaa seuraa. Miesraatini, vahvistettuna vierailevilla jäsenillä, kokoontui, ja solahdin sekaan. Joimme anteliaasti. Maistoin baaritiskillä jututtamani ventovieraan henkilön viskiä, joka oli kuulemma savuisinta, jota baarista löytyi. Minulle tarjottu muu lasillinen sen sijaan oli pehmeää ja hunajaista ja täyteläisen savuista ja aivan ehdottomasti parasta viskiä mitä ikinä olen juonut. Jos viski oikeasti maistuukin tuolta, voisin alkaa juoda sitä jälleen.

Joimme vähän muutakin. Sain halauksen puhelimen ja korvaavan henkilön välityksellä henkilöltä, jonka halailusta olen nähnyt unta, mutta jota en ole halannut aikoihin. Toisaalla tulin lähestulkoon suudelluksi, mutta osasin tällä kertaa olla varuillani. Salaisesti olin voitonriemuinen tästä sattumuksesta - onpas sittenkin jotain jäänyt kytemään, ja se ei siis ole vain minun kuvitelmaani. En tietenkään halua minkään roivahtavan, se olisi hankalaa ja noloa ja siihen ei olisi mitään syytä, mutta en voi turhamaisuudelleni mitään.

Kuulin asioita, jotka saivat minut vakavaksi ja neuvottomaksi. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun minulle kerrotaan sellaisia.

Kävelin kotiin vähän töksöttävin askelin. Pubissa olin vielä ollut kirkas ja selvä, toisin kuin seuralaiseni, ja ihmetellyt ääneen heidän huonoa viinapäätään. Mitähän Lemmykin tästä sanoisi.

Kohta nukun syvässä unessa, ja aamulla herään keittämään kahvia, ja olen levollisempi ja rauhallisempi kuin aikoihin. Teki hyvää saada kaikki sirittävät äänet päässäni vaimenemaan hetkeksi. Teki hyvää saada vähän huomiota miespuolisilta, turvallisilta henkilöiltä. Miehet ovat niin kivan yksioikoisia ja pehmeitä. Pidän miehistä, ja niitä saisi olla eämässäni enemmänkin.

Ehkä kärsin huomenna myös ihan hieman nestehukasta.


4 kommenttia:

  1. Sulla on ollut hyvä ilta ja vaikuttais siltä että se hyvyys/hyvä myös jatkuu mikä on tietysti positiivinen juttu.
    En väitä että sinä, mutta olen huomannut että te naiset analysoitte paljon enemmän kuin me miehet ja olenkin pohtinut sitä että mistä se johtuu? Onko se synnynnäistä vai onko se jonkinlaista kokemuksiin perustuvaa? Tämä pohtimiseni ei ole mitään negatiivista, vaan mua kiinnostaisi tietää että miksi ja jos sä osaat valaista mua, niin olisin hyvin kiitollinen koska liian usein tulen ajatelleeksi ettei teistä ota pirukaan selvää ja se johtuu siitä ettei me miehet ( tai ainakaan minä) osata läheskään aina tulkita teitä ja se johtaa käytökseen jota te sitten analysoitte ja se taasen siihen että me olemme entistä enemmän hukassa ja se taasen...

    Toivon että ymmärrät mitä mä ajan takaa :)
    Niin ja oikein hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pitää pohtia tuota mies-nais asiaa hieman. Ongelmani on se, että tässä elämässä minulla on nenälläni vain naissilmälasit.

      Poista
  2. Mahtavaa, että sulla on sopiva itsehoitokonsepti akuuttiin vitutukseen :) vois tehdä kyllä mullekin hyvää, jos mulla olis kavereita... nyt meen vaan mettään. Eilen ajeltiin tuossa isommassa naapurikaupungissa, siellä oli perjantai-iloisia urbaaneja ihmisiä hienoissa vaatteissaan (versus mun ulkoilu/valokuvausreissurytkyt, mutta onneksi olin autossa piilossa) ja mie inhosin koko kaupunkia. Totesin "maallistuneeni" niin paljon, että erakkous lienee lähestulkoon tosiasia. Etenkin näin keväällä maalla on mukavampaa kuin pölyisessä meluisassa kaupungissa.

    Kenen versio tuosta biisistä on mielestäsi paras? Ite tutustuin siihen Thin Lizzyn kautta, ja sen versio on edelleen se oikea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tutustunut tähän biisiin ystävien coverbändin kautta. He versioivat käsittääkseni lähinnä Metallicaa.
      Tämä oli kyllä monen hienon sattuman summa, ei tuollaista hoitokokonaisuutta pysty tieten tahtoen järjestämään :)

      Poista