Huomaan, että vuodenaika vaikuttaa minuun. Sen huomaaminen aina silloin tällöin (talvisin) tuntuu edelleenkin vähän ällistyttävältä, mikä voi olla vihje siihen suuntaan, etten aina ole kovin säkenöivän älykäs. Se, että on pimeää aamulla ja illalla, ja auto jäässä aamulla ja illalla, ja liukasta, ja nälkä, ja liukasta kun raahaan neljää ostoskassia töiden jälkeen, voi johtaa siihen, että huomaan ostaneeni kahta lajia paistopistepullaa (tosin vain yhdet kappaleet), yhden Banoffee-kakun pakkaseen (täysin mysteeri, missä vaiheessa se eksyi ostoskärryyni), kolme laatikollista joulusuklaata (joka oli paljon halvempaa kuin Stockmannilla, jossa sen hinta kerrottiin paljon kookkaammilla numeroilla), neljää eri lajia pikkuleipiä ja kolme levyä leivontasuklaata. Niin ja pienen kinkun. Ja ruokaa. Siis kanaa. Leipää, ja kermajuustomöllikän. Kahta lajia leikkelettä. Sokeria, joka muuten oli tosi halpaa. Säästin montakymmentäsenttiä. Neljä säilykepurkkia kaikenlaista. Maitoa. Omenoita banaaneja raakasalaattia ja jonkinlaisen smoothien Diivalle. Kyllä me taas pärjätään.
Söin monta siivua leipää ja viisi kertaa yhtä monta siivua juustoa ja ainakin kolme tai jopa neljä kanan sisäfilettä jotka olin paistanut voissa, maustanut suolalla ja SantaMaria-grillimausteella ja tirskuttanut pannulla päälle vielä sitruunaa. Aivan älyttömän hyvää. Nyt oloni on turpea ja taipumaton kuin Justiinalla. Jos jatkan näin, lihon. Ehkä teen sitä jo nyt. Hyvin todennäköisesti.
Sitten katsoimme Netflixistä sen jakson Downton Abbeystä, jossa Mary vihdoin menee naimisiin Mathewnsa kanssa. Ja itkettiin vähän siinä kohdassa kun hän käveli alas portaita Lord Granthamin ja Mr. Carsonin katsellessa.
En käsitä, miten henkisesti kaltaisellani tavalla voiva ihminen pystyisi vielä kieltämään itseltään syömisen nautinnon, nimenomaan hiilareiden ja sokerin syömisen.
Silti, voin erinomaisen tasapainoisesti. Soitin tänään vanhalle ystävälleni, ja pystyin ehkä ensimmäistä kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen vastaamaan kysymykseen "mitä kuuluu", ihan rehellisesti "No ei mitään erikoista. Ihan kivaa, mutta tavallista."
Voi kunpa näin olisikin hetken. Kaikki muutokset eivät aina ole mukavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti