Eksyn yksiössäsi huoneisiin.

Siivosimme Kaunomielen kanssa pitkään ja hartaasti. Siivottavaa ilmeisesti oikeasti on vähemmän kuin ennen, kun neliöitä on puolet entisestä. Isossa talossa pölyllä oli enemmän elintila, ja se hajaantui laajalle viettämään rauhaisaa rinnakkaiseloa eloa murusten ja Diivan päästä irronneiden jättihiusten kanssa, eikä kasaantunut agressiivisiksi keskittymiksi jotka äkkiarvaamatta hyökkäävät järsimään nilkkoja sohvan alta, ja en ole oikein muutenkaan vakuuttunut siitä, että siivoamisessa pinta-alalla olisi niin paljon merkitystä kuin edestakaisin siirreltävän tavaran määrällä.

Ehkä pienemmissä neliöissä olen luopunut osasta asioista, joita olen tähän mennessä luullut aivan välttämättömiksi itselleni.

On tässä kämpässä muutama kohta, joissa toivoisin ihan vain puolikasta kuutiota paikallista lisätilaa. Että saisin puhtaan pyykin korin jonnekin muualle, kuin makuuhuoneessani olevalle ylimääräiselle nojatuolille, jota en raaski viedä vinttiin pölyyntymään. Että se ylimääräinen nojatuoli mahtuisi jonnekin muualle, kuin makuuhuoneeseeni. Että silityslaudan voisi asettaa olohuoneeseen telkkarin eteen helposti, ilman rautaan tarvittavaa jatkojohtoa. Ennen niin pystyi tekemään, mutta hätäadoptoimani valtava huonekasvi nielaisi juuri sen osan avaruudellista dimensiotamme, joka ympäröi asunnollemme harvinaista pistorasiaa. Nyt siihen tosin on, klorofylliä uhmaten liitetty jouluvalojen pistoke.

Voisin alkaa taas silittämään astiapyyhkeeni, jos silittäminen olisi nykyistä helpommin aloitettavissa.

Tämä talo on sellainen, että kaikki valokatkaisijat on sijoitettu n. 165 senttimetrin korkeuteen. Sähkö on vaarallista, ja kallista, eikä lasten tai pienikasvuisten ihmisten ole soveliasta räpsytellä valojen kanssa aivan päntiönään.

Nyt on siistiä. Sytytin kaikki pienet ja tehottomat kohdevalaisimet ja jouluvalot, ja asunnossa leijailee sellaista keltaista valoutua. Palautin lainakirjat, joista suurinta osaa en ollut muistanut lukea. Ollut muuta tekemistä vissiin.

Ostin -30% hintaista naudanpaistia, aika paljon, pilkoin sen kuutioiksi ja pakastin. Paistan sitten jouluna. Koska pakaste on kovin täynnä, otin kinkun hitaasti sulamaan jääkaapin yläkaapin ilmastoituun kylmäkaappiin. Kyllä se pärjää siellä hetken.

Tein lämmintä ruokaakin jo kahdesti. Keitin kolmet kahvit. Ja riisipuuron, kauramaitoon, ja teen siitä huomenna vegetatiivisia karjalanpiirakoita. Niin ainakin nyt itselleni uskottelen.

Kohta saunon.