Arki rullaa jotenkin petollisen tasaisesti. Ei suuria murheita, eikä edes sitä kalvavaa tunnetta, että koska on ollut niin rauhallista, kohta varmasti tapahtuu jotain kamalaa. Ja aina välillä, yleensä kun olen liikkeessä, kävelen yksin ja näen jotain odottamatonta, tai ajan autoa ja tytöt tai edes toinen niistä on kyydissä, pirskahtaa sellainen onnellisuus pintaan.
Siellä se on, pinnan alla tallessa, se liemi minkä olen onnistunut keittämään.
Tein hernekeittoa. Herneistä. Meiramista ja sen sellaisesta. Ilman lihaa. Siitä ei tullut niin hyvää, kuin olisin toivonut, mutta söimme sitä melko mukisematta kuitenkin. Me lihansyöjät lisäsimme pussista pizzasuikaleita. Suikaloitua pitsaa siis. Lähikaupan valikoimat tarjosi tällaisen vaihtoehdon. Koska meillä oli ruokavieras, yritin olla ehtoisa emäntä ja leivoin pikaisesti keiton kaveriksi myös teeleipää. Siitä tuli ihan hyvää.
Kävimme Kaunomielen kanssa Tokmannilla, koska sieltä löytyy luonnoslehtiöitä, joita ei enää löydy kirjakaupasta, jota ei enää ole Oulussa. Usein kommunikoimme puhumalla huonosti englantia, ruotsia tai tanskaa. Joskus telepaattisesti. Joskus asioista on helpompi puhua muulla kuin äidinkielellä. Se etäännyttää vaikeista aiheista. Ikäänkuin niistä puhuisi kaksi jotain muuta henkilöä, joiden äidinkieli ei ole mikään edellämainittu. Joskus sanat ovat vain hukassa, kaikki sanat. Tänään Kaunomieli puhui minulle viittomakieltä, kun muita sanoja ei löytynyt. Ei siis vain huitonut jotain, vaan ihan oikeaa viittomakieltä. Yritin ymmärtää. Tokmannilla osoittelin kynttilöitä, ja kysyin "ostataanko tomaatteja".
Declutterizing. Se minun pitäisi tehdä tälle kämpälle jouluksi.
En ole pitkään aikaan muistanut, etten pidä näistä lattioista. Pidän kyllä seinistä, listoista, ovista. Keittiön lattiasta kyllä, mutten muiden huoneiden. Saattaa olla, että nämä tuntemukset tarkoittavat sitä, että joulupeto sisälläni nukkuu entistä kevyemmmin. Ehkä se herää sittenkin.
Siis ei ole kirjakauppaa?? Oulussa?! Kai teillä edes Tiikeri on, tai vastaava paperikauppa? Mutta sen luonnoslehtiöt ei ehkä oo ihan ammattilaislaatua.
VastaaPoistaJa mie just eilen istuin hämärässä sisällä, katoin ikkunasta ulos ja mietin, että on ihan hirveän kauan siitä, kun viimeksi tunsin onnellisuutta. Iloa joskus hetken joo, mutta se onnellisuus... muistan kyllä, minkälaista se on.
On uusi oikein iso ja nätti kirjakauppa, mutta kuulemma ei löydy tuollaista tarviketta. Ehkä Sinooperista löytyisi? Tiikeriä meillä ei ole, ei Paperikuuta. Tokmanni ja Prisma :D
PoistaTää on uusi juttu mulle. Tuntea onnellisuutta, ja ymmärtää mistä se johtuu, ilman että säikähtää, mitä tämä on ja saako näin tuntea, ja apua, kohta se taas karkaa.
Viittomakielestä sen verran että just eilen tutkin Google Play:n tarjontaa ja siellä oli muutamia aihetta koskevia app'seja. Olen aikonani aloittanut viittomakielen opinnot mutta ne tyssäsivät melkein heti kun aloitin (silkka laiskuus) mutta nyt kun elelen yksin ja illat ovat rauhallisia niin ajattelin aloittaa opinnot uudestaan. Mulla on jossain n. 400 viittomaa sisältävä "sana"kirjakin jossain mutta en tiedä missä koska eroa seuraanneessa muutossa tuntuu hukkuneen muutakin kamaa.
VastaaPoistaMulla on hukassa nyt enää jääskraba, ostin uuden. Paremman.
VastaaPoista