perjantai 7. elokuuta 2015

Rip out the wings of a butterfly.

Viimeinen lomaviikko on kankeasti kierähtämässä alkusijoilleen. Lähinnä minä olen kankea - kankut ja selkä ottivat itseensä mustikoiden poimimisesta. Tähän olotilaan nähden saalis tuntuu pieneltä (2 litraa), mutta jos en olisi käynyt suorittamassa tuota loppukesään liittyvää rituaalia, vuosikelloni sekoaisi entistä pahemmin, ja vielä kevättalvella havahtuisin tämän tästä ajatukseen, että kohta pääsen mustikkaan.

Olen käynyt fysioterapiassa ahkerasti. Käsittelijäni siellä on nainen, jolla on kokemistani näpeistä toistaiseksi toiseksi kovimmat ja osuvimmat. En valita, paitsi siinä pöydällä aina välillä ja sätkin jalkojani pakoon yrittäessäni. Tuo on juuri sellainen kuin pitääkin, tietää missä kipu piileskelee ja puristelee sen säälimättä ulos piilopaikoistaan. Omapa on vikani, että olen näin jumissa.

Aina käsittelyn jälkeen minua pyörryttää, olen sekava ja ärtyisä. Paikoitellen hyvin kipeä. Jouduin selittelemään horjahtelevaa olemustani optikolla, jottei minun luultaisi pyörähtäneen silmälasietsintöihin terassilta.

Oloni on muutenkin ollut omituisen huonostivoiva muutaman päivän. Olen nyt jäljittänyt syyllisen - sokeri. Sitä on tullut syötyä poikkeustilamääriä jo jonkin aikaa, enemmän kuin mihin talven aikana ehdin jo tottua. Silloin talvella olenkin voinut paremmin, oloni on ollut energisempi ja jaksavampi. Luulin, että see oli ihan normaaliolo, ja raportoin, että sokerin vähentäminen ei ole varsinaisesti vaikuttanut mitenkään postiivisesti. En ottanut huomioon ikäkerrointa. Tämän ikäisenä olen väsyneenä väsyneempi kuin ennen, ja sokerin vähentäminen voisi suoda minulle ansaittua etua.

Loman mittaan olen viettänyt paljon aikaa ihmisten ilmoilla erilaisissa tapahtumissa. Tämä on antanut minulle joitakin tilaisuuksia tarkkailla itseäni tilanteissa, joissa olen alttiina vastakkaisen sukupuolen yrityksille luoda minuun kommunikaatioyhteyksiä. Olen suorittanut tarkkailua myös Prisman vihannestiskillä, sekä etänä jopa oma-aloitteisesti. Tarkkailun tuloksena voin raportoida, että olen ilmeisen tyly ihminen. Positiivisten signaalien antaminen on minulle kovin epäluonteenomaista. Varmuuden vuoksi tylytän kaikki, ettei tulisi mitään hankalia epäselviä tilanteita. Havainto on hieman yllättävä. Tai siis kyllähän minä tiesin tuon itsestäni, en vain muistanut.

Maija Vilkkumaasta. Tylytin häntäkin. Olen kyllä tietoinen siitä teoriasta, että ihminen ärsyyntyy muissa ihmisissä niistä ominaisuuksista ja käyttäytymismalleista, jotka ärsyttävät häntä itsessäänkin. Maijan ja minun kohdalla tämä pitää varmasti hyvin paikkansa. Sovitaanko, että olen käynyt läpi jonkinlaista metamorfoosia, jonka yksi vaihe on ollut hallitsematon mariseminen, vanhoissa vellominen ja pahanmakuiset takaumaröyhtäykset. Nyt se voisi olla lopuillaan, ja seuraavassa vaiheessa olisin edes ulkoisesti vähän hallitumpi.

Diiva täytti vuosia. Tein kaksi kakkua, tavallisen täytekakun kuningatarrahkalla ja mustikoilla ja mansikoilla ja vegekakun vadelmahillolla ja mansikoilla. Laitoin vegekakkupohjaan banaania, ja hoksasin, että samalla ohjeella voisi tehdä kuivakakkua, vaikka tummasuklaarouheella.

2 kommenttia:

  1. Mie muuten suosittelen osteopaattia. Mutta sen varmaan arvasitkin, jos olet enemmän lukenut. Mullahan on vamma, en kestä kipua.

    VastaaPoista
  2. Kalevalainen jäsenkorjaus olis kans mun juttu. Tän fysioterapian saa työterveyshuoltona, lahjahevosen suuhun ei tungeta sormia :-)

    VastaaPoista