tiistai 25. elokuuta 2015

Missä hän lepää kukkien.

Pyöräilyllä on sivuvaikutuksia. Rauhallisempi ja levollisempi mieli, toki, mutta sitten on myös hiusten hapsottaminen, erityisesti otsatukan nouseminen koko päiväksi äkkisuoraan ja sen alla kevyt otsanrajahiki sekä ikuiset-farkut-ja-paita-ponnari-unohdin-korvikset -ilmiö. Olen kyllä saanut juuri ja juuri ujutettua matkatavaroihini vaihtopaidan, mutta sen suurempaa muodonmuutosta en ala työmatkapyöräilyn takia tekemään. Jos alkaisin, se söisi liikaa pyöräilyn helppoudesta, siitä tulisi välinekikkailua.

Tykkään siitä, että pyörää ei tarvitse peruuttaa, parkkeerata isoon ruutuun, parkkikiekottaa, tankata, katsastaa, ajaa pitkin oikeita teitä. En tykkää siitä, jos pyöräilyn takia minun tulisi aamuisin muistaa kuusi asiaa enemmän kuin ennen.

Oloni on siis astetta homssuisempi kuin keskimäärin. Asiaan vaikuttaa myös se, että otan etäisyyttä hiusväreihin. Viime kertoina, kun olen värjääntynyt, on kontrasti ihooni tuntunut jotenkin kovalta. Enkä edes oikein tiedä minkä värinen olisin. Kaikki on jo kokeiltu vaaleasta mustaan ja oranssista violettiin.

Tilanne värittömyydelle on otollinen, koska se vähäinen väri, mitä latvoissa vielä on jäljellä, ei muodosta suurta kontrastia tyvelle. En ehkä olekaan niin harmaa pantteri, kuin olen olettanut, joten naturellistumiseni ei välittömästi ole saanut minua muistuttamaan Eric Forresteria. Lähinnä tämä nyt vain on tällaista hitusen latteampaa kiillottomuutta kuin aiemmin, ja se sa minut ehkä tuntemaan itseni vähemmän huolitellulta ja enemmän näkymättömältä kuin aiemmin.

Ilmiö, joka muutenkin lisääntyy iän myötä.

Olen myös perinjuurin kyllästynyt kesävaatteisiini. Ehkä kestän kuitenkin vielä seuraavat kaksi lämmintä päivää ryntäämättä kauppaan, jonka jälkeen voinkin sitten suorittaa säänmukaisen siirtymisen talvivarastolleni. Matka ei ole pitkä, koska ko. Bilteman muuttolaatikko sijaitsee sänkyni päädyssä. Se on tavallaan ihan kodikas.

Onnistuin kesällä käyttämään loppuun muutamia ikuisilta tuntuneita vaatekappaleita. Sitten en onnistunut löytämään mitään vastaavaa tilalle, joten olen pukeutunut lähinnä farkkuihin, farkkuhameisiin, ja loputtomaan määrään mustia paitoja.

Minulla oli tallissani yksi ihan kelvollinen kesäisen oloinen mekko-neuletakki-ajoneuvoyhdistelmä, jolla suoriuduin tarmokkaasti ainakin kahdesta juhlavasta ja muutamasta vähemmän juhlavasta tilaisuudesta. Olen onnistuneesti uudelleenasentanut aivoihini tyhjän tiedoston siihen kohtaan, jossa käyttöjärjestelmä aina alkoi herjata tähän tapaan:
"Eikö sinulla ole mitään uutta päällepantavaa?"
Yes/No
-> No
"Koetko tämän ongelmaksi?"
Yes/No
-> No
"Oletko aivan varma?"
Yes/No
-> No

Kesän paras hankinta oli trikoinen epäsymmetrinen musta pontso. Nyt olen käyttänyt senkin nyppyläiseksi.

Luulen, että excelini kaipaa lievää uudelleenviritystä erityisesti paitojen ja toppien kategorien osalta. Minulla oli keväällä tarkka laskelma siitä, paljonko kesä- ja talvikäyttöisiä toppeja ja paitoja tarvitsisin ja moniko niistä olisi työ, koti ja urheilukäyttöön. Sitten systeemi sekosi, koska jos ihminen käyttää lähinnä vain mustia paitoja eri muodoissaan, fakta on, että 98% niitä tulee käytettyä kesät talvet ja rospuuttokelit, vaikka exceli ohjeistaisi aivan toisin.

Ehkä määritän exceliini ylimääräisen 4 topin quotan, jota voi käyttää vain ja ainoastaan kesäisin (liehuvia hihoja, isoja vaaleankeltaisia kukkakuvioita, olkapäät paljastavia rypytyksiä, halterneck-kauluksia, valkoista pellavaa ja sinisiä ristipistokuviointeja). Kaikki muut sitten ovat kategoriaa "aina", mutta määrä on suurempi per kausi, ehkä kuitenkin yhteensä jopa hieman pienempi.

Talveksi tarvitsen uuden pienen mustan mekon. Hyvin pienen. Minulla on sellaisen kokoinen aukko Excelissäni.

Kun kurkkaan ulos vaatekaapistani, huomaan muita ihania asioita. Minulla on vihdoin aikuisten sänky. Sellainen, jossa voi kelliä ja oikoa itseään joka suuntaan, ja jonka petari ei joka yö lähde vaeltamaan unissaan kohti etelää. Sellainen johon mahtuu tyttäret viereen kainaloon ja höpöttämään hassuja asioita niinkuin ennen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti