Elämäni on ollut viime päivinä vauhdikasta. Kaikki on hyvin, mutta olen kieriskellyt jonkin verran niissä pahnoissa, joita herra Luther on meidän suomalaisten savutorppienmaalattioille levitellyt jo hyvän aikaa sitten. Alkavat olla aika tallaantuneita ja käytettyjä ne pahnat, mutta silti aina joku korsi onnistuu pistämään kutittavasti kylkeen kun kellahtaa kyljeltä toiselle. Ja minä senkun kieriskelen, vaikka en enää muista mikä siinä oli perimmmäinen tarkoitus.
Kaikki on siis ihan hyvin. Ihmiset erityisesti ovat ihania, ja olen nauttinut niitä ison kukkuraisen annoksen, kirsikoiden ja kinuskikastikkeen kera. Korvissani ei enää soi, ääneni on palautumassa, artisti, jota tällä kertaa solvasin, koska suuni kiinni pitäminen ajatusten pirskahdellessa yli laidan on minulle epäluonteenomaista, ei silminnähden pahastunut kovin pahasti. Ainakaan ei sen arvoisesti, että olisi avautunut aiheesta facebookissa, mikä nostaa artistiuden arvostusta silmissäni.
Olen astunut uuteen huoneeseen. Tulin aika kevyin kantamuksiin. En tuonut uuteen paikkaan enää sitä painavaa ja hankalaa, ja aina sisustukseen vähän vääränväristä ikäkriisiä. Pitää keksiä jotain muuta tilalle. Täällä ei ole myöskään tuoreen vihreää ja lehtevää eroa, koska minulla ei ole aikaa eikä energiaa hoitaa vaivalloisia huonekasveja. Aika paljon muutakin unohdin ottaa mukaan. Parisuhteettomuuden ihmettelemisen. Se taisi kyllä vaan tipahtaa repusta huomaamatta.
Joitain asioita huomaan nyt tarvitsevani, ja taputtelen taskujani tämän tästä löytääkseni ne sittenkin. Korvessa asuminen ja parisuhde olivat asioita, jotka toivat minusta esiin sellaisia puolia jotka olivat edullisia perhe-elämän kannalta. Laitoin ruokaa ja siivosin enemmän, lajittelin ulko- ja kesävaatteita varastoon ja takaisin. Haravoin ja leivoin pullaa. Nyt minusta nousee esiin vähän muita puolia, kuten ylenpalttinen laiskuus ja haahuilu.
Tänään olen jo pessyt pyykkiä, keittänyt perunoita ja yritän kovasti innostua tiskipöydän hinkkaamisesta. Sieltä karkasin tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti