Personal trainer opasti minua salin käytössä tänäään. Se kuului salin tervetulopakettiin. Löysimme yhdessä uusia lihaksia selästäni. Jos olisi lohikäärme, tietäisin nyt, millä lihaksilla lentäisin. Ihana tunne. Hän kysyi minulta, olenko käyttänyt tätä taljalaitetta. Vastain ylpeänä, että kyllä vain, sekä oikein-, että väärinpäin. Ja tätä toista laitetta tässä vieressä en ole käyttänyt, koska siinä olevan ruhonosakartan mukaan se vaikuttaa vain hyvin pieniin paloihin olkapäissä, ja se vaikuttaa vähän turhalta. Eihän tuon kokoisista rustoista tulisi edes kunnon häränhäntäkeittoa. Ne pienet rustopalat olkapäissäni olivatkin sitten erityisen sitkaat ja makoisat.
Eilen oli bad hair day. Hiukset olivat hirveät, ja laitoin ne ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen kiinni töihin. Laitoin myös ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen mekon päälle, ja sukkahousut, ja korkeakorkoiset nilkkurit. Ajattelin, että kun on ihan vain toimistopäivä, se oli sellainen pehmeä lasku asiallistuuteen monen kuukauden farkkulököstelykauden jälkeen. Että jos hirveä itsekritiikki ja outoudentunne ja sukkahousuneuroosi iskisi, voisin laittaa harmaat miesten villasukat (niitä löytyy kaapeista vieläkin, toissaexän jäljiltä), pashminan harteille ja mummoilla ihan issekseni toimiston uumenissa ja totutella.
Kalenteri ei sitten kertonutkaan minulle koko totuuttani kännykän kautta, eikä muististani ole mihinkään. Suhasin päivän mittaan sinne tänne vaihtelevissa seurueissa, kopistellen muiden korkokenkäsukkahousuvielälyhyempihametyyppien kanssa, ja tunsin oloni kohtalaisen oudoksi ja huvitusta herättäväksi. Olisin niin kaivannut tuttua sotisopaani.
Tänään sitten hyvähiuspäivä. Eikä yhtään sukkahousuja puhtaina, joten farkut.
Kesällä pidän kyllä taas vain ja ainoastaan mekkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti