Kyllä vain, lähdin taas kerran soitellen sotaan (olen melkoisen hätäinen rumpalipoika), ja summittaisesti kerroin viidellä niiden päällysvaatteiden ja –kenkien käyttökerrat, joita muistan käyttäneeni tilaisuuksissa, joihin pukeutumista on pitänyt erikseen miettiä pitkään ja hartaasti. Kyllä minä sellaiset erotan normaaleista baari-iltaa edeltävistä vaatekaappikauhukohtauksista, harmaata aluetta ei juurikaan ole.
Tämä ratkaisu on suorassa linjassa excelöintiprojektini mission, vision, ja funktion kanssa. Selkeä tavoitteeni on saada jokaisesta ostamastani vaatteesta, niin juhla- kuin arkivaatteestakin riittävästi iloa ja hyötyä per käyttökerta, välttää virheostokset, oppia tuntemaan syvällisesti ostoskäytökseni ja ymmärtämään sisäinen totuus itsestäni pukeutujana. Valaistua ja nousta niin korkealle itsetietoisuuden tasolle, että lopulta osaan erheittä ostaa vain ja ainoastaan tarvitsemani tuotteet jotka pukevat varttani optimaalisesti ja kirkastavat naiseuteni aurasta pois kaiken epäröinnin harmauden, ja näin samalla vapautan likviditeettienergiaani hyvinvoinnin lisäämiseen muilla elämän osa-alueilla. Haaveilen, että jonain päivänä minäkin olen yksi niistä, joka ostavat talvirenkaat autoonsa turvautumatta luottokorttiin.
Ja tietenkin, tavoitteeni on myös näyttää mahdollisimman hyvältä liihotellessani korkeatasoisessa ekologisessa sfäärissäni muiden elämäntapakirpparianarkistien kanssa.
Arvoihin, eli käyttökertahintoihin, tämä toimenpide vaikutti suoraan alentavasti. Visuaalisiin arvoihin tietenkin pitkällä aikavälillä ylentävästi. Kulutukseen liittyvät moraaliset ja eettiset arvot voivat osaltani varmasti paremmin kunhan edes jatkan jonkinlaista tilanteen tarkkailua, ja toki sitä paremmin, mitä kiivaammin hakkaan vaatekaappikauhuhirviötä päähän taulukkolaskentatyökalullani.
100 vaatteeni (+50 talvivaatevarastossa olevan) käyttöhinta on nyt yhteensä 427,78 euroa, mikä on 9,92% niiden alkuperäisestä ostohinnasta. Keskimäärin olen ostanut nämä vaatteet 18% alennuksella, mikä on oikein hyvä saavutus, väittäisin.
Olen siis alittanut 10% haamurajan, ja saisin sillä perusteella itse itselleni myöntämällä luvalla uudistaa 100 vaatteen valikoimaani jotenkin. Tällä hetkellä siihen ei vain ole tarvetta, koska en halua luopua yhdestäkään. Alusvaatteetkin ovat ihan ok kunnossa vielä, ja vaikka lenkkipaitani eivät ole esteettiseltä anniltaan tyrmääviä, ne ovat vallan käyttökelpoisia.
Olen pikkuhiljaa jopa tiukentanut 100 vaatteen linjauksiani, viimeisimpänä lisäyksenä myös bikinit ja uimapuku pitää mahtua tuohon lukemaan. Kuten kumisaappaat, hellehattu ja pipo, jota käytän myös kesällä jos nukun teltassa pakkasyönä.
Ja onhan minulla vielä kuitenkin piironginlaatikko tai parikin sellaisia vaatteita, jotka odottavat reservissä omien kellojensa soivan. Kutsun ne palvelukseen nostomiehinä, kunhan nykyisen rykmenttini rivit harvenevat arjen ja juhlan juoksuhaudoissa. Sitten punnitaan vähä vähältä niidenkin potentiaali. Ehkä sieltä nousee jotain mustia hevosia tai trikoopaitoja vielä huikeaan loppukiriin.
Ja koska en ole anarkisti vaan pragmaattis-hedonistinen keski-ikäinen nainen kulutuselinkaarensa lakipisteessä, olen toden totta ostanut ihan kaupasta myös uusia vaatteita ja istuttanut ne sadan vaatteen exceliini karusti likvidoiden tilalta jotain vanhaa. Ainakin olen hankkinut alusvaatteita, mekon, kesätopin. Aiemmin keväällä takin, Converset, trikoopaidan. Ainakin. En ole kuitenkaan tehnyt niin, että siirtäisin käytössä olevia vaatteita piironginlaatikkoon, koska siinä, ja juuri siinä piilee itsepetoksen siemen. Määrä ei saa kasvaa enää yhtään, vain vähetä, kunnes olen totisesti luvussa 100 (+ se 50 talvivaatevarastossa).
Uimapuvun ja bikineiden (yhteensä 3 vaatetta, koska käytän bikinin yläosaa joskus kesätoppien kanssa liiveinä) mahduttaminen sadan käytössä olevan joukkoon ei itse asiassa ollut ihan helppoa. Karsin käytöstä yhden riittävän käytetyn alusvaatekappeleen, yhden kulahtaneen neuleen sekä topin, joka ei enää vastannut tyylikäsitettäni, mutta toppi ja neule sijaitsivat talvivaatevarastossa, ja minun tuli siis kirjaaman kaksi TOP 100 –vaatetta kategoriaan ”varasto”. Hieman kuin pelaisin liukupalapeliä. Harkitsen silti myös (muotoilevien) erityisalusvaatteiden tuomista TOP 10:n, koska en näe syytä, miksi niidenkään suhteen ei pitäisi olla käyttöhintakustannustietoinen, harkitseva ja kaukonäköinen.
Ainoa tuoteryhmä, jonka TOP 100 –kelpoisuudesta en edelleenkään ole vakuuttunut, on sukat ja sukkahousut. Niissäkin on rajatapauksia. Kuviosukkahousut ovat tunnistettavia, ja yleensä muistan montako paria niitä on (toisin kuin peruskameleita), samoin erotan villa- ja jotkin nilkkasukat. Sen sijaan tusinapaketeissa ostettavat nilkkasukat ovat aivan kamalia, sen lisäksi että en tosiaankaan tiedä montako paria niitä on, mitkä maksoivat kuinka paljon, käytänkö niitä edes paritellen vai sekamuotoisesti (sekä vahingossa että ennen pitkää joka tapauksessa, koska yhdistelen rikki menneiden pareja), taloudessani asuu kolme naista joilla on yhteensä kuusi jalkaa, ja sukkia lainaillaan aika surutta puolin ja toisin. Myös sukkahousuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti