Missä se lähde lienee.

Suomalaiset joululaulut ovat raskaita. Raskasta Joulua on ihan hauska konsepti, vaikka toteutuksessa oli tänä vuonna ainakin Oulun osalta toivomisen varaa. Äänentoisto oli huono, ja tunnelma ei oikein päässyt kehittymään.

Vierailevana ulkomaanvahvistuksena oli joku tyyppi Rainbowsta. Hän lauloi White Christmas ja muita kauniita rallatuksia. Marco Hietala ja kumppanit sitten suomalaisempaa hengentuotetta. Tai Suomeen syvään juurtuneita tuontisävelmiä käännöksineen, jotka ovat ehkä saaneet Suomesta tukevamman jalansijan kuin kansainvälisesti.

Joe Lynn:
"Excuse me Marco, would you mind telling me what is this Finnish song's message about?"

Marco:
"This it about Christ, who is first a baby sleeping in his mothers arms, but then is crucified and dies among robbers."
"This is about a bird in cage, who can't go home, but actually it is about death. The composer's child died."
"This is about a hungry and sad bird, who gets fed by a girl, who then realizes, that the bird is the soul of her dead brother."
"This is about an elf who suffers from insomnia."

Erityisesti tuo Tonttu, joka ei vain saa unta, saa minut suuren ahdistuksen valtaan. Eikö hän voisi ottaa pari nappia melatoniinia. Harrastaa joogaa tai jotain rentoutusharjoituksia. Raitista ulkoilmaa hän jo tuntuukin saavan. Itsekin ajoittain unettomuudesta kärsivänä tiedän, että joskus mikään konsti vain ei auta, ja tuntuu vähän lohduttomalta ajatella, että jopa tontutkin kärsivät moisesta.

Suomi on melankolinen maa. En sinällään näe siinä ongelmaa, vain sillointällöin se on tragikoomista, kuten taannoin, kun yritin etsiä kaunista, onnellista ja aikuisten elämänkokemukselle sopivaa rakkauslaulua jonka Diiva voisi laulaa veljeni häissä.