Tanssin reipasta foksia Proud Maryn ja Joutsenlaulun tahtiin. Ja vähän muutakin. Join vähän enemmän kuin ehkä joskus, muutakin kuin vettä, ja lattialla oli paljon ihmisiä. Aivan vastaavaa tanssin hurmaa en kokenut kuin viikko sitten, mutta pääsin sentään niputtamaan nilkkojani hitaan valssin askelissa. Katselin jalkatyöskentelyäni matalalla olevista peileistä ja olin tyytyväinen, vaikka oloni oli muuten turvonnut hassun ja liian vähätanssisen viikon jälkeen, ja hiukseni olivat keskinkertaisesti.
Nauroin ja höpötin. Yritin kovasti olla juuri sellainen kuin olen, ja saatoin onnistua. Nukuin taas liian pieniä pätkiä.
Neuvoin Poika II:sta teettämään itselleen tatuoimalla raidoituksen. En usko, että hän tekee niin.
Tänään menin Kaunomielen kanssa Claes Ohlssonille, ja ostin sieltä sen todistettavasti jo monta vuotta haikailemani laitteen, jolla olen musiikillisesti omavarainen. Marshallin kaiuttimen, johon osasin ihan bluetoothinkin saada toimimaan. Siinä jopa johdot ovat kauniit. Tuo näyttää hienolta ikkunalaudallani. Joskus vain pitää saada mitä haluaa.
Tarvitsen päähäni uutta musiikkia. Pearl Jam toimii kyllä, mutta tarvitsen jotain vähän järeämpää karkottamaan ruotsalaisen tekopirteän humpan tauhkan kovalevyltäni.
Laitoin ruokaa, nuudeleita ja kanaa ja paistettuja kasviksia ja caschew-pähkinöitä ja härkistä. Katsoin hömppää telkkarista. Pesin koneellisen mustankirjavia vaatteita ja tyhjensin vanhoja asioita jääkaapista roskiin. En jaksanut tyhjentää ja täyttää tiskikonetta vielä yhtä kertaa.
Luulen, että kun vielä nukun, jaksan taas keskittyä asioihin paremmin kuin ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti