Nukuin niin syvällä ja niin paljon, että sieluni likosi kuumassa lipeävedessä, tuli nuttuutetuksi ja huljuutetuksi ja huuhdelluksi niin monessa eri huuhteluvedessä että kaikki eilinen ja lipeä liottui pois, ja nyt lepatan vähän entistä ohuempana kesäauringossa ja tuulessa. En fyysisesti. Pitäisi olla jossain kalliolla ison veden äärellä, oikeasti auringonpaisteessa, mutta ainakin toistaiseksi juon vielä aamukahvia täällä umpeenvuoratussa remonttiasunnossa.
Juon kahvia. Ehkä teen pyörälenkin katsomaan sitä isoa vettä. Todennäköisesti säästän sen iltaan ja alan nyt toteuttamaan ylioppilasjuhlavisiotani. Kaunomieli on kirjoittautunut, joten leivomme pöydän koreaksi. Kaikkea en leivo itse, koska tavoitteeni on olla heittäytymättä asian suhteen täysin maaniseksi.
Aloitan tekemällä asiasta excel-taulukon.
Oloni on harvinaisen levollinen ja hetkessä, ja ihan ilman syytä. Yleensä tällainen olotila onnistuu joko suuren ponnistelun tai kemiallisen aivokuorinnan jälkeen. Nyt tämä on tipahtanut paikoilleen tähän sunnuntaikeskipäivään kuin arpomalla, koska ilmeisesti elämäni ruletissa on nykyään myös muutamia tällaisia päiviä joihin pallo voi kolahtaa pakoilleen ihan tavallisenkin pyörityksen jälkeen.
Kutsun tätä edistykseksi, paremman puutteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti