torstai 19. toukokuuta 2016

A guinea? For a bottle of scent? Did he have a mask and a gun?

Päivät lipuvat ohitseni kiivaasti. Joskus hiukseni ovat pöyheästi ja mukavasti, joskus ne liiskaantuvat kasvoihini tai näyttävät vähän hahtuvaisilta ja katkeilleilta, eivätkä paksuilta ja kiiltävän lasimaisilta niin kuin olen tottunut tähän elämänikään hiusteni olevan.

Mietin, pitäisikö hiukseni leikata lyhyemmiksi, tai sittenkin värjätä, tai pitäisikö minun ihan tosissani alkaa säännöllisesti huollattamaan niitä, sen sijaan, että arkisin tungen niihin hieman kuituvahaa, ja juhlisin teen jotain epätoivoista, kuten nutturantyyppisen ratkaisun tai käytän papiljotteja.

En ole kyllä sortunut hätänutturaan juhlissa hetkeen, mutta joskus miettinyt, että olisikohan sittenkin pitänyt.

Pitäisiköhän minun ruveta hiusaikuiseksi?

Polkupyöräily aiheuttaa nöyryyttäviä tilanteita. Kuten sen, että huomaan olevani ihmisten ilmoilla kauniissa, järkevissä vaaleissa matalakorkoisissa naistenkengissä joissa nilkan ylittää kapea remmi, ja joissa on hipaus menneen maailman kartanotunnelmaa, ja tuulitakissa. Koska pyöräillessä täytyy käyttää tuulitakkia, ja kun ryntään kesken työpäivän, tai työpäivän jälkeen kiireesti jonnekin, en halua tai ehdi vaihtaa jalkaan järeitä vedenpitäviä lenkkareitani, törmään tähän epäsuhtaan, että saatavillani on vain tuulitakki. Tuulitakki julkisella paikalla yhdistettynä Lady Edithin puutarhajuhlakenkiin saa minut menettämään haluni elää hetkellisesti.

Tennareiden kanssa tuulitakki on perusteltavissa, ainakin hetkellisesti, mutta tennareiden ja tuulitakin jatkuvan käytön perustelu ei enää toimi oman persoonani suuntaan. Minun täytyy käyttää muitakin kenkiä kuin tennareita, tai mielenterveyteni kärsii.

Ajattelen nykyisin useimmiten leivonnaisia. En ole juurikaan ehtinyt vielä harjoitusleipoa, mutta olen kyllä tehnyt harjoitussalaattia, ja vähän muutakin ruokaa, jotka ovat tulleet syötyä. Olen myös tanssinut pikkutunneille ja viettänyt aikaa kodin ulkopuolella säännönmukaisesti. Saanut hieman huomiota. Ehtoisa keittiöhengettäryyteni on siis jonkinlaisessa tasapainossa elämänvoimani kevytmielisemmän ilmentymän kanssa.

Toisaalta, se määrä sokeria, voita ja kermaa, jonka olen jo päiväunelmissani käyttänyt, on melkoisen syntinen ajatus. Ostin myös valmista kakunkuorrutetta, jonka varoitetaan ehkä aiheuttavan lasten aktiivisuustason muutoksia ja tarkkaavaisuushäiriöitä. Kaksi pakettia.

Olen jonkinlaisessa pysähtyneisyyden tilassa. Asioita kyllä tapahtuu ja on odotettavissa tapahtua, virstanpylväitä vilahtelee ohi kalenterin kertomassa järjestyksessä. Jos olisin teini-ikäinen, ajattelisin, että kohta on aivan pakko tapahtua jotain järisyttävää, ja tavallaan erityisesti haluaisinkin olla teini-ikäinen, mutta kun en ole. Toivon vain, että jos eteeni vielä tipahtelee mahdollisuuksia, että elämässä tapahtuisi jotain jännittävää ja yllättävää, osaisi tarttua niihin. Se on toki ristiriitainen ajatus ihmiselle, joka toimii siten, että yrittää saada arjestansa niin tasaista ja suunniteltua ja organisoitua, että ehtisi ja jaksaisi föönata hiuksiaan, venytellä lonkankoukistajiaan, silittää edes kerran kahdessa viikossa ja nukkua kahdeksan tuntia vuorokaudessa. En nimittäin tunnu edelleenkään ehtivän tehdä kaikkea, mitä haluan.

Jos olisin Lady Edith, minulla olisi kamarineito laittamassa hiukseni päivittäin. Tai siis Lady Mary. Edith on moderni nainen, jolla ei ollut omaa kamarineitiä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti