Hell's kitchen.

Oh yeah. Tätä kannattaa paeta koneen ääreen.

Tänään oli sellainen päivä, jolloin impulssikontrollin kanssa meni vähän niin ja näin. Onneksi säilytin kuitit. Minusta ei siis tule vanhaa vihtahousua, mutta läheltä piti tilanne on rekisteröity.



Syytän myös huonoa verensokeriani. Menin siis palauttamaan paidan, joka ei kotona tuntunut yhtään niin mukavasti retrohenkiseltä, nuorekkaalta, ja rennolta, vaan tajusin kokemani jännän tuttuuden tunteen juontavan vuoteen 1985, jolloin ompelin saumurilla itselleni kollegepuserontyylisen vermeen, jonka siniharmaa materiaali oli varmaankin auton verhoiluun tarkoitettua, hyvin napakkaa ja joustamatonta trikoota. Muuta ei ollut käsillä, ja olin malttamaton saumuroitsija. Eli ei se paita ollutkaan hyvä juttu. Aina ei ole pakko toistaa vanhoja virheitään.

Sitten vaelsin vahingossa seuraavaan kauppaan, ja koska toden totta tarvitsen paitoja, toppeja, neuleita, kimonoita, tai ihan mitä tahansa yläosia joita voin käyttää töissä, ja tarvitsen niitä yhtäaikaisesti vähintään viisi vaatekaappiini, jotta ehdin pyykätä ne viikonloppuna, sovitin kaiken mahdollisen läpi. Mukaan tarttui muutama, joista yksi jääkin vaatekaappiini. Nyt minulla on kaksi kivaa paitaa. Toisessa on pieniä ananaksia.

Mutta tämä ei jää: http://www.lindex.com/fi/naiset/ylaeosat/7244774/Kuviollinen-pusero/?styleId=66790358

Minun tulee muistaman, että vaikka vaate mahtuu päälle eikä saa minua näyttämään entistä kookkaammalta tai vie kaikkea väriä kasvoistani, se ei vielä tarkoita sitä, että käyttäisin sitä, tai minun olisi suotavaa sitä käyttämän. Tällaisia "Ich bin Kerstin und kann acht Schoppen einmals tragen" -juttuja en excelin keinoilla todistamalla käytä riittävän montaa kertaa, koska kokemus tuo varmuutta (siitä etten halua kokea samaa useasti).

Excelini siis hyödytti minua jälleen tavoittamaan häivähdyksen järjen ääntä ostoshuuman kuumimmassa hurmiossa. Tai siis ostinhan minä tuon, mutta palautan. Ja ne vihtahousut. Ja yhden ankean harmaan topin. Voi hyvänen aika, en ymmärrä mitä oikeastaan tapahtui.

Sitten menin Changeen, koska tajusin, ettei minulla ole yhtään ainoita vaaleita rintaliivejä, paitsi yhdet todella kilpavarustellut, joita ei kehtaa töissä käyttää, ja näin kesällä sitä haluaisi käyttää muitakin kuin mustia paitoja, ja vaaleista mustat liivit paistavat läpi.

Changessa esiteltiin kas kummaa korvakoruja, juuri sellaisia, joita olen aina halunnut: http://www.yozendesign.com/?product=totem-wolf-earrings-matt-black.

Nuo pitää tilata netistä, sain alennuskupongin. Ja bebe-leivoksen. Ja ihanan keksin, jossa oli jotain savuporotahnaa.

Ostin myös liivit, kahdet, koska hyvä tarjous. Noista en tunne mitään hankaluutta, koska käytän ne varmasti vihonviimeiseen lycran ritsahdukseen asti.

Pukeutumisen ongelmakohtavalitusta: Kainalot. Minun on kohtalaisen vaikea löytää paitoja, joissa on mieleiseni kainalot, ja käytössä paitani ja toppini ja jakkuni juuri niiden kainaloiden kohdasta linttaantuvat ja hinkkaantuvat nyppyläisiksi. Muilla vartalotyypeillä on eri ongelmakohdat, minulla kainalot. Yläosat olen myös excelini avulla todennut kompastuskivekseni: vain harvoin löydän paitoja, joita saan käytettyä niin paljon, että käyttöhintaindeksi putoaa alle 50 sentin. Housuilla, alusvaatteilla, huiveilla ja jopa takeilla ja joillain kengillä se onnistuu ihan helposti. Mutta ei kahdenkympin trikoopaidoilla, jos ne eivät ole niin yksinkertaisia ja helppoja, että päädyn nukkumaan ne päällä joka yö. Usein niissä myös lukee Ramones.

Yritän siis kovasti olla tarkempi erityisesti paitojen suhteen, ja niitä myös tarvitsen kroonisesti. Niihin myös kyllästyn helpoiten.

Miksi muuten kaupat ovat pullollaan ihan kivoja, väljiä, ilmavia toppeja, joista näkyy kaikki läpi? Tuollaisen alle olisi sitten pakko laittaa joku pukeutumispaita tai toppi, ja sitten minulla on kuuma, ja erityisesti ne kainalot hikoaa. Ja kun minulla on aina kuuma, ja haluaisin pukeutua vain yhteen kerrokseen kerrallaan. En talvisinkaan käytä farkkujen alla sukkahousuja, koska on kuuma. Aivan tosissaan on vaikea löytää yläosaa, josta ei pilkottaisi vähintäänkin rintaliivit kankaasta läpi. Joskus myös anatomisia yksityiskohtia.

Tätä epäkohtaa siis yritin paikata niillä vaaleilla liiveillä. Kaikki oli siis täysin oikeutettua, perusteltua, ja järkevää, eikös?

Paitsi tietysti Kerstin-paita, vihtahousut ja se ankeuttaja.

Töissä lounastauolla keskusteltiin siitä, mikä on rahkan ja jukurtin ero. Valmistustavassa ja koostumuksessa. Päädyimme olettamaan, että hapate on erilainen. Ja ehkä toisesta siksi on tiivistynyt heraa enemmän pois, joten siksi rahkassa on enemmän proteiinia. Muitakin kulinaristisia, kemiallisia ja nutritionaalisesti kehittyneitä mielipiteitä havaittiin, ja hyväksi havaittiin yhteisesti nyökyttelemällä. Puhuttiin oikeaoppisesta tavasta valmista simaa. Ja kiljua.

Minäkin kerroin pitäneeni eilen kasvisruokapäivän. Kasvissyöjäystäväni kysyi ilahtuneena lisätietoja. Kerroin, että lounaaksi söin keitettyjä kananmunia, pinaattipastaa juustotäytteellä sekä mainiota pestoa, jossa oli paljon vihreitä yrttejä, joilla todetusti on elimistöä puhdistava vaikutus. Päivälliseksi söin Fazerin sinisen popcorn & sea salt -suklaalevyn.

Aamu töissä alkoi vielä kuten muutkin. Tulin töihin, käynnistin koneen, tihrustin näyttöä kunnes muistin, että tarvitsen silmälasit. Näin käy joka aamu. Asetin ne nenälleni. Ärryin, vanhenemisen tuomat oireet ärsyttävät minua alitajuisesti, joskus myös ylitajuisesti. Näkö tuntui melkein entistä huonommalta. Sitten ymmärsin, että otsaltani nenänvarrelle tiputtamani lasit olivat aurinkolasini. Ilman vahvuuksia.