Elämäni on kai ollut jonkin verran kiireistä, eikä se johdu siitä, että olisin haalinut itselleni liikaa luottamustehtäviä, harrastuksia tai sosiaalia rientoja. Lisääntyminen ja työn tekeminen ovat tietysti lähtökohtaisesti vapaaehtoisia etuoikeuksia näin länsimaissa asuessa, joten siinä mielessä tämä kyllä on itseaiheutettua.
Olen pärjännyt mielestäni ihan hyvin, etenkin nyt vatsataudin jälkeen. Eilen tuntui peräti siltä, että kasvatuksellisesti en ole täysin epäonnistunut, tai ainakaan onnistunut tarpomaan maan rakoon lasteni luontaisia selviytymisvaistoja. Diiva järjesti itselleen ja ystävälleen kyydin paikasta A ja B paikkaan F , sieltä paikkaan C, D, ja takaisin pisteisiin A ja B hyödyntäen siihen näppärästi kolmea eri autoilevaa miestä (yhtä niistä kahdesti) ihan itse, minun ei tarvinnut olla edes kärryillä asiasta. Vaihdot kyydistä toiseen tapahtuivat minuutin tarkkuudella. Olenko maininnut, että meiltä ei kulje julkiset ihan vartin välein?
Kaunomieli on perustamassa start-up yritystä. Ihan vain vähäksi aikaa vain. Ja hän oli laittanut verokorttinsa talteen, ja löysi sen, ihan itse. Nuo kaksi jälkimmäistä seikkaa aiheuttavat ehkä eniten epäuskoa.
Tällaisille ihmisille teen illat pitkät välipaloja ja viikkaan vaatteet valmiiksi vaatekaappiin, koska he eivät muka itse osaa.
Maanantaiaamuna olin vähän ihmeissäni peiliin katsoessani. Hiukseni asettuivat pääni ympärille tasaisen keveästi, nousten sieltä täältä veitikkamaisille pienille kepeille suortuville, vaikka olin mennyt edellisiltana nukkumaan saunan jälkeen, märillä hiuksilla. Yleensä tuosta on seurauksena paksu toispuoleinen edelleen kosteahko klimppi ja pari korkealentoista strutsinsulkaa vastapuolella. Tarkastelin kuvaani hyvin epäluuloisena, kunnes muistin, että ahaa, olen siis käynyt kampaajalla. Tämä tapahtui perjantaina, hyvin kiireisessä kohdassa, matkalla jostain jonnekin ja samalla hesen juustohampurilaista syöden. Ja unohtui saman tien.
Perjantai oli ehkä yksi niitä päiviä, jolloin tein kaiken lähinnä refleksinomaisesti, suoriutuen. Mutta nautin kyllä olostani samalla, varmaan siksi, että minulla oli pitkästä aikaa hiukset hyvin. Minun pitäisi oppia vielä peruuttamaan tuollaisesta tilasta takaisin löysään rentoutumiseen vaivattomammin. Ei siten, että jossain vaiheessa hyrisen itselleni sikiöasennossa kodinhoitohuoneen lattialla.
Nyt niin ei sentään käynyt, mutta lauantaiaamuna aivan liian aikaisin asuntoesittelyssä (jonkun muun kuin minun valkobeige maalaisromanttisesti sisustettu tila-ihme) ihmettelin itsekseni, miten olen tänne joutunut, miksi olen täysin itselleni epäluonteenomaisesti pukeutunut sävy sävyyn sisustuksen kanssa (joku refleksi tämäkin, olin nähnyt sen tietysti etukäteen netistä, ja totta kai laitoin kitinväriset kaprit ja valkoisen maalaisromanttisen pellavapaidan jossa on helmassa pitsiä ja helga-tyylinen dirndl-kaulus), ja säikähdän kuollakseni häkissä kahahtanutta marsua. Se varmaan säikähti minua enemmän. Yritin puhua ja hengittää poispäin omistajasta, ja kysyä edes jotain fiksuja ja tavanomaisia juttuja, jotta loisin sen vaikutelman, että olen ihan oikea asunnonostaja, eikä tämä flunssainen rouva ihan turhaan päästänyt ventovierasta krapulaista naista kotiinsa liian aikaisin aamulla tunnustelemaan, onko ikkunanpielet pehmenneet.
Ei olleet. Ja siellä oli ihan kiva pohjaratkaisu. Tuon jälkeen menin hetkeksi kahlaamaan rannalle ja syömään jätskiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti