sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Beautiful things don't always stay that way.

Sä olet just tommoinen” –sanoi Diiva, kun kerroin, etten osta hänelle enää ulkomaisia pastemarjoja hepatiittiriskin takia. Syksyllä mennään YHDESSÄ marjaan, päätin kostoksi hiljaa itsekseni.

Diivalle on kehittymässä fotoreksia. Yhä enenevässä määrin hän on kykenemätön syömään ruokaa, ellei siitä ole ensin otettu valokuvaa.

Hän on kehittämässä myös oivia tapoja saada minut leppymään pelottavalla vauhdilla. Mitä tästä kasvatuksesta sitten enää tulee?

Puolitoista viikkoa sitten, kun räjähdin totaalisesti, hän toi minulle suklaalevyn jostain jemmavarastostaan. Niiskasin loukkaantuneena, että ei tee mieli, mutta vähän myöhemmin kyllä kelpasi. Tänään, kun hänen kiireisessä elämässään ei tuntunut löytyvän sopivaa aikaikkunaa mattojen ulosviemiselle, raivoonnuin, revin raanut lattialta ja vein ne itse (42 s.). Tämän jälkeen agressiivisesti luututessani paapatin, syyllistin ja selitin hyvin tarkkaan, miksi tällainen asenne ei ole sovelias kanssakäymisen muoto sen jälkeen, kun olen antanut luvan kuvata ja editoita vlogia ENNEN siivoamista.

Ei se tietenkään ihan noin kertarysäyksellä taaskaan alkanut, keuhkoamiseni, vaan pikkuhiljaa asiat hiertyivät siihen jokaiselle projektipäällikölle tuttuun kulminaatiopisteeseen, jossa tajusin käyttäväni enemmän energiaa maanittelemiseen, muistuttelemiseen, odottelemiseen kuin mitä kuluisi siihen että teen vain ihan kaiken itse. Meillä on siis näyttö ensi viikolla.

Sopivan ajan kuluttua Diiva kysyi minulta varmentavia ohjeita siihen, miten pestään iihana juhlamekko käsin. Hitsit se on taitava, siis käsittelemään minua. Totta kai äänensävy muuttuu, kun silittelen nättiä mekkoa (jonka valitsemisessa sain sanoa painavan sanani) ja saan opettaa tyttärelleni hyödyllisiä taitoja.

Ja toisaalta, mikä onkaan sen hyödyllisempää kuin saada aina kaikki haluamansa?

Työskentelin perjantai-iltana henkilöstöasiantuntijana. Meillä oli työpaikan juhlat, joissa toimin emäntänä kahden kollegan kera, ja velvollisuuksiini kuului mm. tunnistaa kuka ei kuulu joukkoon. Juhlapaikkamme nimittäin houkutteli muitakin ihmisiä liittymään seuraan, ja yksityistilaisuuden luonteen säilyttäminen vaati luonnonsuojelutoimenpiteitä. Eli jos näin tyyppejä, joita en varmuudella tunnistanut heimolaisikseni, minun piti joko silmämääräisesti tai lyhyen haastattelun perusteella päättää pyydänkö heitä poistumaan vai tarjoanko heille oluen.

Oli hauskaa, oikein festaritunnelma. Yksi lempipuuhistani, heti keväisten sulamisvesipurojen kaivamisen jälkeen, on katsella miten porukka innostuu, tulee sellainen yhteinen energia. Katselen usein tilaisuuksissa mistä se lähtee, ja miten yksittäisen ihmiset vakuuttuvat. Mikä ja kuka vakuuttaa. Muunkinlaisissa tilaisuuksissa.

Olen ulkoillut iltaelämässä sen verran vähän, että hinkusin ehdottomasti jatkoille kaupungille. Päädyin mm. laulamaan karaokea, ja otin kappalevalinnassa tietoisen riskin. Myöhemmin, kun arvioin suoritustani (epätäydellinen) 15 vuotta nuoremman kaverini kanssa, hän sanoi “mutta olihan se tosi rohkea veto, harva nuorempikaan tuota olisi noin hyvin klaarannut”. Siis mitä??? En kuulemma kuulu biisin kohderyhmään, jonka jälkeen neiti ilmoitti kauhuissaan ettei hän enää kaiva itselleen syvempää kuoppaa ja kieltäytyi tarjoamasta lisäselvennystä asiaan.

En minä tuosta suuttunut, tietenkään. Hän tarkoitti vain sanoa ihan kohteliaisuutena, että olen tosi nuorekas kun kuuntelen todistettavasti muutakin kuin Arttu Viskaria.

Tuo oli kuitenkin se tilanne, jota olen etukäteen ikäkriiseillessäni pelännyt, että joku sanoisi suoraan että ikäni ja käytökseni ovat ristiriidassa. Että olen NUOREKAS. Jos se tuntuu tältä en ole ihan turhaan valmistanut mieltäni asiaan etukäteen kriiseillen.

Nyt pitää tehdä lisäys jälkikäteen. Siis ilta oli ihana, hauska, eikä viimeinen asia mikä siitä jäi mieleen ole todellakaan joku nysväinen ikäkriisi. Tarkoitin vain nähdä asian parhaimmassa valossa - ilman ikäkriisin huolellista suorittamista tuo olisi ollut hankala kokemus. Ja siis, voin nyt todeta, että koska näitä tilanteita on varmasti tulossa lisää, olen ollut ennakkoon viisas ja vastuullinen, kun olen hankkinut immuniteetin ikäkriisirokotteen avulla. Eli kaikki se kärsimys ei mennyt hukkaan, eihän? En siis usko, että mielitekoni juurikaan aiheen johdosta muuttuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti