torstai 24. huhtikuuta 2014

Shokkikokki.

Laitan ruokaa lähes maanisesti. Siitä huomaa, että elän jonkinasteista kriisitilannetta. Aina kun sattuu jotain dramaattista ja vakavaa, alan leipoa tai kokata. Kaunomieli myös, vaikkei enää yhtä maanisesti kuin ennen.

Tein eilen mm. yhdistettyä pinaatti- ja klimppisoppaa, koska hyvät äidit tekevät terveellistä, ekologista ja turvallisen makuista ruokaa. Laitoin siihen liikaa suolaa, ja tosiaan, niitä klimppejä. Suurus ei oikein alkanut minua.

Tein myös pienen erän pinaattilettuja, maidottomia ja kananmunattomia. Ekaa kertaa kokeilin, ja olihan ne ihan hyviä. Mutta aivan liikaa suolaa.

Olen silpunnut jääkaappiin valmiiksi salaatteja, joita voi höystää proteiinilla. Seuraavaksi käsiäni syyhyttää joko sämpylöiden tai munkkien pyöräyttäminen.

Tänään tein kasviksilla höystetyn jauheliha-papukastikkeen nachojen ja tortillojen seuraksi. Aivan liikaa supervahvaa unkarilaista paprikaa. Aliarvioin jälleen kerran sen tehon.

Mustikkarahkassa ei sentään ole liikaa tulisuutta tai suolaa. Makua kyllä, nimittäin pakastimen. Mustikat olivat saaneet vaikutteita. Huomasin tämänkin erheeni, ja vaivihkaa surautin todistusaineiston eli nahistuneet mustikankuoret pienemmiksi sauvasekoittimella.

Tehoa ja suorituskykyä löytyy, mutta sihti ei ole aivan kohdillaan, ja Kaunomieli syö kohteliaasti, muttei riittävästi. Viikonloppuna kuuraamme jälleen kerran kodin hurmauskuntoon, ja sitten vien tytöt ulos syömään jotain säädyllistä. Ja pakko sitä ennenkin on saada jyvä kohdilleen.

Painoni sai pääsiäishepulin, ja teki pienen silmukan yläilmoissa. Viimeiset kaksi päivää ovat kuitenkin taas olleet alipaineisia, joten en ole heittänyt kirvestä kaivoon.

Jos talo ei mene kaupaksi pian, pitänee hankkia oma kirves. Tai vesuri. Tonttia pitää tämän tästä harventaa, ja onhan se ihan kirveen kanssa heiluminen oikein voimaannuttavaa puuhaa.

1 kommentti: