Kodinhoitohuoneen kaapissa on monitoimikori täynnä c-kasetteja 80-luvulta ja 90-luvun alustakin. Diiva on poissa, joten käytän tilaisuutta hyväksi ja kuuntelen niitä hänen stereoistaan. Diiva on perinyt isänsä vanhan, pienen jääkaapin kokoisen äänentoistokompleksin. Vinyylisoitin ja kaikki, mistä hän on hyvin ylpeä. Vaikka stereot ovat Diivan huoneessa, ne äänentoistollisesti hallitsevat alakertaa. Vähän kuin hänkin.
Kaunomieli kohottelee kulmiaan musiikilleni vähän väliä, mutta kyllä Gary Moore, Billy Idol, Bruce, Bryan (B-alkuiset nimet ovat vissiin vedonneet minuun kovin), Sielun Veljet, Kauko Röyhkä ja monet muut ovat ihan korvankestäviä tänäkin päivänä. Selitin, ties monettako kertaa, että radiosta tuli kerran (vai kaksiko kertaa) viikossa Nuorten Sävellahja, ja siitä sitten nauhoitin näitä aarteita C-kaseteille. Aina kun alkoi uusi biisi, painoin tärppänä rec-nappulaa, ja jos biisi oli paska, tai minulla jo oli se, kelasin kasetin takaisin kohdalleen edellisen perään. Päätökset piti tehdä saman tien, ja niiden kanssa elää sitten loppuun asti. Samaan tapaan ajateltiin parisuhteista tuohon aikaan.
Eikä ei ollut monia kanavia joista valita, edes radiossa. Ei ollut kaupallisia kanavia lainkaan. Eikä teemakanavia. Kaikki kanavat olivat kaikille, halusi sitten kuunnelle kirkonmenoja tai metronomien tikitystä tai ei. Me sanoimme sitä merkonomien hihitykseksi. Silloin en vielä tiennyt mikä on merkonomi. Little did I know.
TV:n osalta Kaunomieli kaiken tämän järkyttävän Kekkoslandiapropagandan tiesikin, mutta se, että edes ei radiosta saanut kuunneltua nuorison jytämusiikkia ympäri vuorokauden, yllätti.
Silloin teininä ostin kovasti hinta-laatutietoisesti tyhjiä C-kasetteja, ja haaveilin aina tekeväni niihin hienot kansilehdet, esittäjän nimet ja biisit ja kestot, mutta aika harvaan sitten kumminkaan tein. En ollut enkä ole näpertelijätyyppi. En edes kirjoitellut laulujen sanoja vihkoihin. Nyt muistankin, että ihan muutaman kirjoitin Big Countryn biisejä. En ollut Dingo -fani.
Nyt kun kuuntelen noita biisejä, hoksaan, että sanoituksissa minua ovat jos silloin kiehtoneet ne biisit, joissa miehet ruikuttavat julmien, valehtelevien ja narttumaisten naisten perään. Minusta olisi ehkä pitänyt tulla vähän enemmän sellainen. Vielähän tässä ehtii.
Tahdon muuten Billy Idolin koko tuotannon.
Mitenkähän Miley Cyrus on ajatellut pistää paremmaksi:
Sama äänityssysteemi mulla oli :) Mankka oli kirkkaankeltainen muovikuorinen ehta retromankka. Tai eihän se silloin mitään retroa ollut.
VastaaPoistaSitten ne jakenyymanit ja heikkihaarmat puhui välillä niiden kappaleiden päälle ja se harmitti. Kerran nauhotin Hurriganesin "Somebody help me" - kappaletta siskon vanhalle kasetille, entisten musiikkien päälle. Hätäännyin, kun juontaja alkoi puhua päälle ja sormi osui stoppinappulan sijasta eteenpäinkelausnappiin... alla sattui olemaan Marionin "Kylähäät", ja tuloksena sekasotku: juontaja sanoo "ja tässä Remu laulaa" mutta alkaakin Marionin lallalllaa, sitten kun kappale ehtii kohdalle "vanha isäntä huutaa" jatkuu Remun äänellä "Somebody help me!" Sitä kuulkaas naurettiin aika ja monta kertaa. Miten osuikin niin hyvin sanat kohalleen.
Marion featuring Remu! Muistan sen lallallaa lala lalla lallallaa lalala lallaa -kohdan erityisen hyvin. Marion teki siihen myös viittomakielisen sanoituksen.
VastaaPoista