Olen ollut oikein työn imussa tänään. Harjoitin hartiavoimin byrokratian lisäksi myös persoonallisuuttani, ja kohtuullista itsehillintää. Ilmaisin itseäni kahdella kielellä ja vastaanotin muiden ilmaisua kolmella. Tein powerpointteja, listauksia, taulukoita, henkisiä voltteja ja kärrynpyöriä, tasapainottelin hyvän maun ja lievän maanisuuden rajalla.
Huristelin kotiin, haastattelin lapset (kaikki kolme, oli yksi lainassa läheisestä maatalosta). Laitoin ruokaa, hain viiden päivän postit laatikosta, siivosin keittiön, poimin ison kasan omenoita ja perkasin ne lohkoiksi tehokkaasti multitaskaten. Tihrustelin samanaikaisesti tarmokkaasti Russel Crown parransänkeä Netflixistä. Sitten sulattelin sokeria ja voita pannulla, pyörittelin lohkot herkkumössössä ja tarjoilin ne jäätelön kanssa.
Nyt keittiössäni tuoksuu kirpeät omenat, hattara (sulanut sokeri), häivähdys voita, ja tuulenraikas Ariel 3in1 pyykipesuaine. Sain nimittäin 3 kpl näytteitä moisesta, ja fiksuna tyttönä törkkäsin yhden sellaisen tiskikoneeseen. Silläkin uhalla, ettei se nahkea kapseli meinannut millään mahtua tiskiaineelle varattuun luukkuun. Mietin ylenkatseellisesti, että hassua, miten aina pitää keksiä joku uusi ominaisuus ja markkinointikikka. Joitain tuotteita markkinoidaan pienellä koolla ja tiiviillä koostumuksella, ja sitten tällainen tuote, jonka pitäisi mahtua mittatilauslaatikkoonsa, tehdään väen väkisin vähän entistä pulleammaksi ja kookkaammaksi ihan vain tehokkaamman mielikuvan takia. Kun käytät näitä, saat entistä puhtaampaa tiskiä, ja fotoreksiakuvasi Instagramissa entistä enemmän liketyksiä.
Ja ne tuoksuivat vuorten keväältä, ei tiskiltä eikä pyykiltä. Ja ne näyttivät tiskiaineelta.
http://www.ariel.co.uk/Products/3in1pods.aspx
En yksinkertaisesti saanut selvää niistä symboleista, kirjaimista ja käyttöohjeista, jotka mystisinä koristivat näytepakkauksen reunoja, enkä jaksanut alkaa tihrustamaan. Säästän moisen vaivannäön Russelille.
En ole myöskään osannut tulkita monia muitakaan viestejä. Olen nähnyt niitä, useita, Diivan tapansa mukaan varmistaessa minulta onko kohteliasta tai asiallista vastata näin tai näin. Tänään vasta tajusin, että henkilö jonka kanssa viestit vaihtuvat, onkin joku poika. Yritin olla ihan cool mom, ja näyttää siltä kuin asia olisi ollut koko ajan tiedossani, tai että sillä ei ole varsinaisesti mitään mielenkiintoarvoa.
Tällaisina päivinä havahdun miettimään, hahmotanko ympäristöstäni ollenkaan riittävästi jotta minun kannattaisi edes esittää vastuullista aikuista, ammatinharjoittajaa tai ajoneuvon haltijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti